PERFORMING RESEARCH UNTIL RESEARCH PERFORMS ME

Ordinary body
estetiikka, intimiteetti, saavuttamattomuuden ideaali, selkokielisyys, nykäriface (…)




Ulossulkeva, saavuttamaton nykytanssi. Kenellä on mahdollisuus saavuttaa se?


Miten voisin tuoda selkokielisyyden ja maanläheisyyden omaan tekemiseen? (Ensimmäinen instituutio on perhe, miten puhun mun äidille tästä?) Tapoja ja tekoja, jotka eivät ole perustavanlaatuisesti omassa arjessa - joku selkärangan liike, hermotus, hetki, nyanssi, estetiikka, intiimi, ehkä valuva, välillä eroottinen. Ei tanssi vaan tanssiminen. Keho on mediumi ja sille annetaan tieto ja arvostus. Sama arvostus. Erilaisuus. Like two peas in a pod.


Energia luetaan emootiona; estetiikka maskeeraa kehon ja vie huomion pois, johonkin, mikä ei ole totta. Puolittain koska se on älykkäämpää. Älyllistetty ajatteleva keho, joka valitsee, (vallitsee ja hallitsee) minkälaista kuvaa, kuvastoa, katalogia, kategoriaa projisoida ulospäin. Lihakset eivät ole älyllisiä - ne ovat manuaalisia, väsyviä, tahdonalaisia ja domestikoituja. Lihakset tekee töitä ja työ on aliarvostettua, palkatonta, tunteellista. Tää on vain tällainen normaali keho, joka tekee näin.


Tämä keho ajattelee itsensä tulevaksi. Tämän kehon ei tarvitse tehdä mitään, sillä muut on jo ajatellut sen puolesta. Ordinary bodyn ei tarvitse puskea eikä näyttää mitään.
​
Tylppä energeettinen kärki suojaa tanssijaa; jatkuva neuvottelu itsensä kanssa ulkoistaa kokemuksen maskiksi, jonka todellinen tarkoitus on harhauttaa. Valkoinen keho on ideologia, joka määrittää mikä on liikaa, milloin ja missä? Esteettisesti korrekti on energeettisesti oikein, hermotettu, lihaslaaduultaan sopiva, kohtuullinen. Ei intiimi, ei pervo, ei queer, ei femme, ei hyvin levännyt, ei sopivan rahallisen korvauksen saanut, …


Easy, like two peas in a pod. No emotions -- no labour.


Luvatut kehot vaativat lunastamattomia lupauksia.


Yvonne Rainer laittoi Ordinary Bodyn liikkeelle. ORDINARY BODY → mikä on mun lähtökohta laittaa harmaa huppari päälle, kehot lähtee liikkeelle eri linjoilta / me lähdetään abstraktioon eri lähtökohdista / voi saavuttaa abstraktion eri suunnista, kestää “erimäärän aikaa” saavuttaa se sama.


Ei tanssi vaan tanssiminen.


Kenellä on mahdollisuus saavuttaa se ikuisesti alati muuttuva rajaton kehollinen, mielellinen, tilallinen potentiaali, joka pakenee kaikkia määreitä, räjäyttää itsensä auki, purkaa omat syy-seuraussuhteet ja on juurtunut kiinni omaan ilmenemiseensä, aina uutena ja raikkaana, ilman menneisyyttä? Right now. Mutta esteettisesti sopiva ja energeettisesti oikea.


Toimijuus, valta vastuu. Kiellettyjen ajatusten residenssi. Mitä tää on? Mikä on mun toimikenttä, mitä tää nykytanssi on, mitä tänne on tultu pohtimaan?


Nykytanssin historia pakenee yksittäisiä selitteitä, sillä se luo omaa merkitystään uudestaan ja uudestaaan ammentaen valkoisten kehojen saavuttamattomuudest ja valkoisuudeen määrittelemättömyydestä.


Miten tätä tanssia jaetaan, miten tämän tanssin historia freimataan, mistä tää tanssi tulee? Jos tätä opetetaan, niin mun pitäis pystyä opettamaan tätä ja jakaamaan jonkinlainen oma viitekehys tähän. Saavuttamattomuuden asia, vaikea määrittää, enigmaattinen, pakoileva, piiloutuva. Ahistoriallisuus.


Opetusinstituutio, näyttömötanssi instituutiona, tulevaisuuden tanssit.


Toimijuus - Valta - Vastuu suhteessa omaan ammattiin. Mikä on mun toimijuus taiteilijana ja miten voin sitä käyttää? Kenen ajatuksia toisinnan? Miten toteutan omiani?


Sisältä käsin ajateltu: näin ajattelin tänään tauolla työkaverin kanssa.
Unelmoin instituution sisällä kurottaen kohti tulevaisuuden tanssia.


Kulutan valkoisuuden ideologiaa - tuotan valkoisuuden ideologiaa. Välillä unohdan antaa oman kehon levätä tai kysyä tyhmiä kysymyksiä, esitän fiksua, nykäriface, apatia, esitän olevani yhtä saavuttamattomissa kuin mun kehollinen potentiaali, ikuisesti muotoaan muuttava enigma, mahdollisuuden puhua mistä vain, miten vain, ilman vastuuta tai syyntakeisuutta… totuudellisuutta pakenevaa ja ilman historiaa, tää on projektio, peili, illuusio, joku muu kategoria mitä en tajunnut tai sana mitä käytän väärin.


Kollegiaalisuus luo pohjan jossa jaettu ammatti on kirurginen instrumentti, jolla tehdä ruumiinavaus omalle toimijuudelle.


Mikä on tanssijan työ? Estetiikka luo energiaa luo emootiota, mutta mikään ei ole intiimiä - koska intiimistä ei voi puhua, ja me halutaan sanallistaa kaikki. Meidän sanat koskettaa vain muutamia ja valinta ei ole koskaan selvä, rajanveto on tiukka ja tarkka, mut kehot saa olla.

Kiellettyjen ajatusten residenssi on tapa nähdä keho alueena ja tilana, kotina, talona, residenssinä, lokaationa, paikkana, asuntona, huoneistona, jossa asuu ja jota asuttaa. Se on tapa purkaa auki, tökkiä, sörkkiä, paijata, tiivistää ajatuksia ja tunteita, jotka tuntuu siltä, ette ne ei saisi olla täällä - että niille ei ole tilaa täällä - joten ne piilotetaan ja laitetaan pois kiellettyjen asioden listalle. Kiellettyjen ajatusten residenssi on katse kehoon arkistona, kirjastona, kerrostumana – tapa pohjata sakkaa akvaarion pohjalta, jotta voisi palata siihen, mikä todella on tärkeää. Kiellettyjen ajatusten residenssi on konmaritusta ja kevätsiivousta sekä sen kysymistä, olenko omassa kehossani vieraana, vuokralaisena, vuokranantaja, maanomistajana? Minkälainen instituutio mun keho on? Miten mun keho ymmärtää tuen ja minkälaista tukea mun keho tarjoaa? Kiellettyjen ajatusten residenssi on ajatuspraktiikka ja tapa olla maailmassa kysymisen kautta. Kiellettyjen ajatusten residenssi on ihmisen ja yksilön psykofyysisen dynamiikan kunnioittamista, itsemääräämisoikeutta. Se on tapa ajatella kehoa paikkana, jossa nautinto ja ilo tapahtuu ja asuu. Kiellettyjen ajatusten residenssi on rakenteellisten yhteiskunnallisten lainalaisuuksien aukipurkamista suhteessa omaan elettyyn historiaan ja oman sosio-poliittisen, taiteellisen ja eettisen ajattelun ja toimijuuden kartoittamista, asuttamista, sisustamista, remontoitia, purkua ja saneerausta.


The ordinary body on kummitus ja haamu, toteemi, peili, projisio, illuusio ja valhe. Se on sumu ja usva, se on kemikaali, joka sotkee hormonitasapainon, se on aine, joka vaihtaa kehon lämpötilaa, aiheuttaa yliherkkyyttä, allergisen reaktion tai kroonisen tulehdustilan. The ordinary body on alisteista. The ordinary body on kriittinen luenta länsimaisen ja eurooppalaisen taidetanssin eli “nykytanssin” historiasta, historiallisuudesta ja historiattomuudesta. The ordinary body on länsimaalaisen hegemonian horjuttamista ja huojuttamista, heiluttamista ja ravistelua. The ordinary body on kiusaaja ja kiusattu. The ordinary body ei ole totta. The ordinary body on valheen tunnistamista, sanoittamista ja purkua. The ordinary body haluaa olla anteeksiantoa, tilanteen, itsen ja toisen näkemistä rehellisesti. The ordinary body haluaa olla todellisuuden rakastamista. The ordinary body haluaa olla riittävän hyvä, tulla hyväksytyksi ja tulla nähdyksi, tulla tuhotuksi ja tulla unohdetuksi, tulla kierrätetyksi, kompostoduksi. The ordinary body haluaa rakastua uudelleen - kaikesta huolimatta ja juuri siksi - ennen kuin sen on aika poistua ikuisiksi ajoiksi tai korkeintaan jäädä elämään myyttisenä kertomuksena ajasta, jota ei enää ole, ei koskaan pitänyt ollakaan, eikä ehkä edes koskaan ollutkaan.